Historia

Puolarmaarin ryhmäpuutarhan henki

teksti: Irma Salminen , mökkipuutarhuri vuodesta 1993

Espoon tavoitteena vuonna 1992 oli rakentaa uudentyyppinen, nykyaikainen ryhmäpuutarha ja luoda alueesta viihtyisä loma- ja vapaa-ajan alue, joka liittyy keskuspuistoon korkeatasoisena viheralueena. Kylän nimessä Puolarmaarin ryhmäpuutarha korostuu sana puutarha. Alue ei ole vain loma-asumisen paikka, vaan tavoite oli luoda siitä asukkaita ja puistossa kulkijoita inspiroiva puutarha-alue. Omalla mökkipalstalle voi rakentaa mieleisensä kesäparatiisin.

Asukkaat ovat avanneet pihaporttinsa vieraille jo vuodesta 2012 lähtien valtakunnallisissa Avoimissa puutarhoissa. Puutarhavieras havaitsee yhdellä kertaa mökkipihojen moninaisuuden, kun kullakin puutarhurilla on ollut omat toiveensa ja näkemyksensä puutarhaa luodessaan.

Kylän avajaisissa vuonna 1992 esiteltiin useita rakennettuja pihoja. Osa pihoista on edelleenkin säilyttänyt alkuperäisen teeman mukaisia piirteitä. Osa mökkiläisitä on rakentanut kasvitarhaansa vähitellen vuosien ajan. On kokeiltu monenmoista kasvia, innostuttu kunkin ajan uusista ihanuuksista ja kenties lopulta palattu helppohoitoisempaan suuntaan.

Tänään alueella on nykytrendin mukaisia puutarhoja: on runsaana hehkuvaa cottage garden -tyyppistä väreillä ilottelua, on mielenkiintoisia puu- ja kivirakennelmia ja on hyötykasvitarhoja, jotka tuottavat talven ravintokasvit viljelijöilleen. Toisaalta on myös pihoja, joissa panostetaan vapaa-ajan viettoon ja rentoutumiseen ja pidetään kasvillisuus niukkana ja helppohoitoisena. Kenties vain joku suosikkikasvi kruunaa näkymän kukinnallaan.

Puolarmaarin mökkien pihanhoidossa ei ole samantyyppisiä selkeitä rajoituksia kuin vanhoissa siirtolapuutarhoissa, joiden halutaan säilyvän alkuperäisen hengen mukaisina. Puolarmaarin lähiympäristösuunnitelmassa rajataan sentään pois korkeat puut, eikä sellaiset oikein mahdukaan pienille palstoille. Hedelmäpuut tuottavat satoa ja useat uudet matalat koristepuut lisäävät runsautta pihaan. Kesä- ja ruukkukukilla saadaan helposti silmäniloa. Joku panostaa persoonallisen oleskelunurkkauksen luomiseen, toinen taas haluaa ympärilleen avaruutta. Aika monella on kasvihuone tai pergola pihallaan. Kukin voi rakentaa mieleisensä kasvinäkymän aidan sisäpuolelle. Rakennelmille kaava sen sijaan asettaa joitakin rajoituksia.

Elämää mökkipuutarhassa on moneksi. Se tuo mielihyvää ja vie ajatukset pois kenties kiivaastakin työelämästä. Etätyöläinen puutarhamökissä saattaa kokea vähemmän stressiä, kun voi piipahtaa ulkona ruokatunnilla nauttimassa auringosta ja puutarhastaan. Ikäihmisille puutarhanhoito tuottaa jatkuvaa pientä liikkeellä oloa, mikä on mitä parhainta hyötyliikuntaa. Tässä ajassa korostetaan kasvisten ja hedelmien lisäämistä ruokavalioon, joten oma sato tuottaa myös selvää terveyshyötyä. Lapset saavat elämänpituisia mukavia muistoja joko vanhempien vakiomökillä tai isovanhemmilla vieraillessaan, kun nautitaan mansikkakakkua omenapuun katveessa. Mökki ei ole vain työleiri vaan monia aisteja virittävä levähdyspaikka, jossa voi pysäyttää ajan ja nauttia elämästä.
​

Rakentamisen tavoitteet

Puolarmaarin ryhmäpuutarhassa on haluttu yhdistää sekä omatoiminen että tuottajamuotoinen puutarharakentaminen. Lisäksi alueella on kokeiltu arkkitehtonisesti ja teknisesti innovatiivisia mökkiratkaisuja.
​
Asemakaavan tavoitteena on ollut luoda Espoon keskuspuistoon luontevasti liittyvä ja sen toimintoja rikastuttava lomapuutarha – paikka, jossa yhdistyvät puutarhanhoito, luonnonharrastus ja uudenlaisten ideoiden kokeilu.

Maarinniityn historiaa

Puolarmaarin ryhmäpuutarhan alue oli aikoinaan osa Finnoonlahtea ja pysyi veden peitossa aina 1000-luvulle asti. Keskiajalla alue muuttui viljelysmaaksi, joka tunnettiin nimellä Marängen. Ennen kuin Espoon kaupunki osti maat vuonna 1966, alue kuului Bolarskogin kartanolle.​

Julkaisut

Puolarmaari kirjoissa

Paula Ritanen-Närhi, kuvat Jarmo Wright: Suomalainen puutarhakirja Otava 2008 ISBN 978-951-1-21358-1. Kirjassa on esitelty muun muassa Villa Huvila Kimalaisenpolku 39 ja Kaunokkipolku 1:n punainen mökki.

Tammen Suuri puutarhakirja, osa Suunnittelu, rakentaminen ja hoito, 1-2 painos vuodelta 2004, Kustannusosakeyhtiö Tammi. Kirjassa on kuvaus Tulppaanipolku 2:n pihasta sivuilla 176-183.

Suomalainen viherpiha. Ammattilaisten ohjeita pihanhoitoon. Gummerus 2006 ISBN 951-20-7245-9. Kirjassa on kuvaus    Villa Huvilasta.